Lämpöä maaperästä – tällainen on kaivokenttä

Maalämpösaneerauksen näkyvin ja kuuluvin osa on kaivojen poraus. Se kirpaisee asukkaita muutaman viikon ajan, mutta kun kaivot ja vaakaputkisto on peitelty maanpinnan alle, työ siirtyy rakennuksen sisäpuolelle.

Maalämpökaivot hyödyntävät maaperään varastoitunutta lämpöä, joka siirretään lämpöpumpun avulla rakennuksen lämmitysjärjestelmään. Maalämpökaivokenttä koostuu useista pystysuuntaisista lämpökaivoista, jotka on yhdistetty toisiinsa vaakaputkistolla, joka kulkee noin puolen metrin syvyydessä. Lämmönkeruuneste kiertää putkistossa, sitoo lämpöä maaperästä ja siirtää sen lämpöpumpulle.

Kaivokentän suunnittelu on yksi keskeisistä tehtävistä urakkaan ryhdyttäessä. Nyrkkisääntö kaivojen suunnittelussa on se, että sadan metrin syvyydessä kaivojen on oltava 15 metrin etäisyydellä toisistaan. Syy tähän on siinä, että kaivossa kiertävä lämmönkeruuneste ei sido itseensä maaperän lämpöä toisen kaivon läheltä. Kerrostaloissa pihat ovat usein ahtaita, jolloin kaivokenttä suunnitellaan siten, että kaivot porataan vinosti maaperään. Tällöin kaivojen lähtöpisteet voivat olla lähekkäin, mutta syvällä maaperässä niiden etäisyys toisistaan on riittävä.

Maalämpökaivokentän suunnittelu alkaa rakennuksen energiatarpeen arvioinnista, eli mitoituksesta. Tämä sisältää rakennusten lämmitys- ja jäähdytystarpeen analysoinnin ja lämpimän käyttöveden kulutuksen. Maalämpö on yleistynyt niin paljon ja mitoituksen työkalut kehittyneet, että lämpöpumppujen teho ja kaivojen kokonaissyvyys voidaan etukäteen arvioida hyvin tarkasti.

Ympäristön näkökulmasta maalämpö on hiilineutraali energiamuoto, joka vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Lisäksi järjestelmä voi toimia kaksisuuntaisesti, eli kesäaikaan kaivoja voidaan hyödyntää rakennusten jäähdyttämiseen.

Hyvin suunniteltu maalämpöjärjestelmä tarjoaa pitkäikäisen, ympäristöystävällisen ja kustannustehokkaan ratkaisun rakennusten lämmitys- ja jäähdytystarpeisiin.

Katso muut artikkelit